Pinja Ekström: Apua, miten liikutan elinsiirron saaneita?

Hyppään tässä blogissa hetkeksi pois omasta urheilustani ja keskityn vähän laajemmin elinsiirron saaneiden liikuttamiseen. Paralympiakomitean ja Liikuntatieteellisen Seuran Liikuttaako? -webinaari kuukausi sitten oli kiinnostavaa kuultavaa ja päätin, että haluan lähestyä aihetta jollain tavalla myös blogissa. Tässä tarjoilen siis elinsiirron saaneiden liikuttamiseen liittyviä mietteitä peilaten kokemuksiini, havaintoihini ja tutkittuun tietoon, johon perehdyin viime vuonna kirjoittaessani aihepiiriä sivuavan opinnäytetyöni.

On selvää, että minun mietteeni eivät voi edustaa ihan jokaisen elinsiirtoliikkujan kokemuksia. Lisäksi noin 600 sanaan on sula mahdottomuus tiivistää kaikki aihepiiristä. Näiden vastuuvapautuslausekkeiden johdattelemana teen muutaman noston:

Yhdessä vai erikseen?

Kaikille avoin toiminta vai erillinen ryhmä – onko toinen toistaan parempi elinsiirtoliikkujien kohdalla? Tutkittua tietoa aiheesta ei oikein löydy mutta erillisen ryhmän voi ajatella tarjoavan mahdollisuuksia kokea liikunnan yhteydessä vertaisuutta. Tästä tiedän monen nauttivan ja hyötyvän. Hyvänä esimerkkinä erillisestä ryhmästä on useamman vuoden ajan ennen pandemiaa toiminut yleisurheilun valmennusryhmä yhdessä pääkaupunkiseudun isoimmista seuroista.

Oma kokemukseni on avoimesta toiminnasta. Myönnän, että uutena valmennusryhmään tullessa olen joskus jännittänyt miten kertoa elinsiirrosta, pitäisikö siitä edes kertoa, ja mitä minusta ajatellaan. Ja ehkä erityisesti: pärjäänkö muiden rinnalla? Yleensä huolet ovat olleet tarpeettomia. Kun lisäksi olemme jakautuneet eri puolille maata sekä erilaisiin lajeihin ja liikuntamuotoihin sen mukaan, mikä meitä kiinnostaa, kaikille avoin toiminta on monella paikkakunnalla luultavasti käytännöllisin mahdollisuus.

Kannusta ja kiinnostu

Rento ja myönteinen ilmapiiri hyödyttää kaikkia, niin myös elinsiirron saaneita. Lisätsemppaus saattaa olla toisinaan tarpeen: liikunnallinen itseluottamus on voinut kokea kovia, jos toimintakyky on esimerkiksi elinsiirtoon johtaneen perussairauden myötä ollut pitkäänkin heikentynyt tai aiempia liikunnallisia kokemuksia on samasta syystä kertynyt vähänlaisesti. Pienehköjen tutkimusten perusteella pelko on yksi liikuntaa elinsiirron jälkeen estävistä tekijöistä. Pelko voi koskea esimerkiksi sitä, voiko liikunnan aiheuttama kuormitus heikentää elinsiirteen toimintaa. Tutkitusti tiedetään, että vaikutus on oikeastaan päinvastainen, mutta osa meistä joutuu alussa kulkemaan tätä pelkoa kohti. Sykkeennousu ja hengästyminen saattavat muistuttaa elinsiirtoa edeltäneistä sairauteen liittyvistä tilanteista; oppimista on tapahduttava, jotta keho ja mieli eivät näitä tavallisia signaaleja enää haitallisiksi tulkitsisi. Kannustava ohjaaja voi tukea tällä matkalla.

Kiinnostuksen osoittaminen ja kysyminen ovat harvoin haitaksi. Ohjaaja on liikunnan asiantuntija ja liikkuja oman kehonsa ja tilanteensa. On ok todeta (puolin ja toisin), jos jokin mietityttää tai ihmetyttää. Valmiita vastauksia etenkin tavoitteellisempaan elinsiirron saaneen liikuttamiseen on vielä vähän, joten ihme olisi, jos kaikki olisi päivänselvää. Minua valmentaneista kolmesta henkilöstä kahdella ei ole ennakkoon ollut elinsiirroista juuri tietoa eikä se ole heitä estänyt tehtävässään onnistumasta. Heitä on mielestäni yhdistänyt aito kiinnostus, ja pidän sitä suuressa arvossa. Vastineeksi olen itse yrittänyt työstää sitä, että uskallan kertoa ja ottaa puheeksi. Halu pystyä kaikessa samaan kuin terveet urheilijat on nimittäin joskus saanut minut vähättelemään elinsiirron vaikutusta tai tuntemaan nolouttakin asiasta kertoessani.

Uskallanko kuormittaa?

Lyhyesti sanottuna, uskalla. Elinsiirron saanut ei kaikesta huolimatta ole lähtökohtaisesti heikko ja särkyvä. Nykytiedon valossa liikunta vaikuttaa meihin samoilla mekanismeilla kuin muihinkin, ja lisäksi se voi edistää itse elinsiirteen toimintaa. Pitämällä fyysisen harjoittelun pääperiaatteet mielessä voi turvallisesti edetä, eli mm. säännöllisyys, jatkuvuus, yksilöllisyys ja nousujohteisuus ovat kultaa kalliimmat myös ”elinsiirrokkaita” liikuttaessa. Siitä, mihin asti fyysisen kunnon kehityksessä voidaan tavoitteellisemmin urheilevien kohdalla yltää, ei harmi kyllä tutkimustietoa vielä löydy. Kuitenkin viimeisen vuoden sisään Suomessa on elinsiirron saaneiden joukossa mm. nostettu maasta 255 kg, polkujuostu puolimaraton ja hiihdetty 1000 km talvikuukausien aikana. Kaikkien ei tarvitse innostua voimanostosta, kestävyysurheilusta tai minun tavoin yleisurheilusta mutta esimerkit toivottavasti valaisevat, että me pystymme paljoon.

• Jos tämän kohderyhmän liikuttaminen kiinnostaa tai herättää mietteitä, voi kääntyä Paralympiakomitean puoleen - lisätietoa elinsiirron saaneiden liikunnasta ja urheilusta löytyy täältä.
• Koottua tutkittua tietoa kaipaaville uskallan linkittää myös oman tuoreen kirjallisuuskatsaukseni: Liikunnan vaikuttavuus terveyskuntoon ja elämänlaatuun aikuisilla elinsiirron saaneilla.

Kuka?

Pinja Ekström
Seura: Lahden Ahkera
Ikä: 36
Vammaluokka: Elinsiirron saaneet
Parhaat saavutukset: 7 MM-mitalisijaa, 7 EM-mitalisijaa (joista 6 kultaa)
Ennätykset: 400m 67.90, 200m 29.46, 100m 14.28
Seuraa Pinjaa Instagramissa