Missä on suomalaisen paraurheilun paikka?

Aija Saari hymyilee tumman taustan edessä kädet reippaasti lanteillaan.

Viime aikoina on käyty keskustelua suomalaisen urheilukentän rakenneuudistuksista, joille muun muassa urheilun ja liikunnan rahoitukseen liittyvät uhkakuvat laittavat painetta. Paralympiakomitean Aija Saari nostaa esiin olennaisia kysymyksiä paraurheilun osalta.

Kun Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry ja Suomen Paralympiakomitea yhdistyivät vuonna 2020, ajattelin sitä välivaiheena. Blogitekstissäni Uusi Paralympiakomitea – askel taaksepäin, jotta päästään joskus eteenpäin (20.10.2019) ennakoin, että seuraava askel tulee olemaan olympia- ja paralympiakomiteoiden yhdistyminen.

Inklusionistina ajattelin, että niin sen kuuluu paraurheilun osalta mennä. Pois erillisistä organisaatioista, sinne missä muutkin.

Käytän kolme vuotta sitten syntyneestä liikunnan ja urheilun asiatuntija- ja palveluorganisaatiostamme lyhennettä Para. Para-sanaa käytetään myös urheilun ja lajien määritteenä, jolloin sillä viitataan kaikkiin lajeihin ja liikuntamuotoihin, joista aikaisemmin puhuttiin vammaisurheiluna.

Para ei siis ole synonyymi vain paralympiaurheilulle ja -lajeille vaan laajempi käsite. Samalla tavoin Paralympiakomitean toimintakenttä Suomessa on edellisten yhdistymisten myötä muodostunut pelkkää paralympiaurheilua laajemmaksi.

Joulukuussa 2023 Olympiakomitea käynnisti keskustelun rakenneuudistuksesta urheilun tulevaisuuden takaamiseksi. Kuluvan kevään aikana työryhmissä on selvitetty verkostojohtamisen nykytilaa, sen päivitystarpeita, mahdollisia rakenneuudistuksia ja yhteisten palvelujen järjestämistä. Uudistusten toimeenpanosta on tavoitteena päättää syksyn 2024 aikana.

Minkälaisia vaihtoehtoja rakenneuudistuksiksi on tällä hetkellä tarjolla paraurheilun osalta, ja minkälaisia esimerkkejä voimme etsiä muista maista?

Tehokkuus tapetilla

Parhaillaan hahmoteltavia rakenneuudistuksia perustellaan urheilun toimintaympäristön muutoksilla. Kilpaurheilun vetovoima hiipuu, ikäluokat pienenevät. Harrastamisen kustannukset ja esimerkiksi kilpailumatkojen hinnat ovat nousseet, mutta urheilujärjestöjen saamat valtionavustukset pienenevät.

Suomalaisten liikkumattomuus ja liikkumisen esteet ovat haasteita, joita yritetään ratkoa hallituksen erityisillä Suomi liikkeelle -toimenpiteillä niin kunnissa, meillä järjestöissä kuin laajemmin koko yhteiskunnassa. 

Vanhat tavat eivät enää toimi. Asioita pitäisi tehdä toisin: päällekkäisyyksiä karsimalla, edullisemmin, tehokkaammin.

Muutoskeskustelun jatkona Olympiakomitea ja Paralympiakomitea julkaisivat maaliskuussa (27.3.) uutisen, että järjestöt lähtevät selvittämään tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksia. Myös fuusion mahdollisuus kartoitetaan. Käytän tästä nimeä OK + Para -yhteistyöselvitys.

Katsaus Norjan ja Hollannin kehitykseen

Seuraavaksi lyhyet kurkistukset Norjaan ja Hollantiin, joita pidetään paraurheilun integraation ja inkluusion edelläkävijoinä. Maiden tarjoamasta mallista huolimatta on hyvä muistaa, ettei näitä malleja noin vain siirretä maasta toiseen.

Vertailua vaikeuttavat maiden erot esimerkiksi yhteiskunta- ja urheilujärjestelmissä sekä vammaispalveluissa. Jopa sillä on kansalaistoiminnan kentillä merkitystä, miten paraurheiluliikkeet ovat historian saatossa kuhunkin maahan jalkautuneet.

Norjan paraurheilun integraatioprosessi huipentui aikanaan erillisen vammaisurheilujärjestön lakkauttamiseen vuonna 2007. Nykyisin koko paraurheilu (liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten urheilu, kuurojen urheilu sekä Special Olympics -toiminta) on suoraan Norjan Olympiakomitean eli NIF:n katon alla.

Norjalaisen fuusion edellytyksenä kaikki paralajit oli jo ennakkoon siirretty lajiliittoihin. Prosessin loppuvaiheessa perustettiin erillinen monilajiliitto huolehtimaan niistä muutamasta lajista (kuten maalipallo ja boccia), joilla ei ollut paikkaa mihin integroitua.

Nykyisessä NIF:ssä on oma muutaman hengen kehitysosasto, joka koordinoi 55 lajiliiton paratukia ja 11 alueellista koordinaattoria. Olympiatoppen vastaa Norjan huippu-urheilusta mukaan lukien paraurheilu.

Hollannissa taas paralympiatoimintaa koskeva hallinnointivastuun siirtyminen paikalliselle olympiakomitealle ja urheilun kattojärjestölle NOC*NSF:lle vuonna 2014 oli poliittinen päätös. Vuoteen 2020 mennessä Norjan kattojärjestön 77 jäsenliitosta 46 oli ottanut osittaisen tai täyden vastuun paralympialajeista.

Muusta paraurheilusta, kuten neljän lajin lajiliittovastuusta (maalipallo, boccia, pyörätuolirugby ja parajääkiekko), koulutuksesta ja ruohonjuuritason tapahtumista Hollannissa vastaa nykyisin Gehandicaptensport Nederland (GSN), joka huolehtii myös Special Olympics -toiminnan koordinoinnista. Tässä suhteessa GSN muistuttaa Suomen entistä VAU:ta.

Voiko loppuunviedystä integraatiosta seurata sittenkin negatiivinen kierre?

Norjassa kyseessä oli kymmenen vuoden prosessi, joka vei fuusion maaliin aina NIF-nimeä (Norges idrettsforbund og olympiske og paralympiske komité) myöten. Hollannissa vastuun siirto rajattiin paralympiatoimintaan. Keskustelu NOC*NSF-nimen muutoksesta on vasta aloitettu.

Sekä Norjan että Hollannin tutkijat muistuttavat, että muutos oli tärkeä askel kohti yhdenvertaisuutta, eikä paluuta entiseen ole.  Samalla prosessin kritiikkinä esitetään vammaisuuden ja paraurheilun muuttuminen aiempaa näkymättömämmiksi, mistä seuraa negatiivinen kierre.

Urheilijan polulle on korkeampi kynnys, roolimallit puuttuvat, vaikeavammaisten urheilijoiden erityistarpeita ja paraurheilun luokittelua ei ymmärretä (Sørensen & Kahrs 2023). Hollannista raportoidaan paralympiatoiminnan rahoituksen vähentyneen ja pelätään erityisosaamisen häviämistä (Nederslandse Sportraad 2022).

Tavoitteena toimintarajoitteisten henkilöiden yhdenvertaisuus

Jos käynnistyvän Para + OK -yhteistyöselvityksen myötä kartoitettavalla fuusiolla tavoitellaan kustannussäästöjä, tarvitaan myös asialliset laskelmat kaikista eri vaihtoehdoista. Mukaan lukien siitä, jos yhdistymisen seurauksena joudutaan perustamaan uusi organisaatio huolehtimaan nykyisen Paralympiakomitean kansallisista ja kansainvälisistä lajiliittovastuista ja jäsenpalveluista.  

Tässä vaiheessa varmaa on vain, että OK + Para -yhteistyöselvitystä lähdetään tekemään. Lisäksi tiedetään, että Valtion liikuntaneuvoston tilaama ja Liikuntakeskus Pajulahden tutkijoiden kokoama Paraurheilun organisoituminen ja tila Suomessa -arviointi valmistuu syyskuussa.

Olympiakomitean Huippu-urheiluyksiköllä on jo entuudestaan vastuu paralympialajien huippu-urheilusta. Sieltä katsottuna paralympiabrandin siirtäminen Olympiakomiteaan on luonteva jatkoaskel.

Suomen Paralympiakomitean päättäjät joutunevat kuitenkin OK + Para -yhteistyöselvityksen ja Pajulahden tutkijoiden raportin pohjalta jo syksyllä puntaroimaan, mikä on se organisaatiorakenne, jolla parhaiten taataan suomalaisen paraurheilun toimintaedellytykset ja toimintarajoitteisten liikkujien yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Kaikki mukaan avoimeen keskusteluun

Vaikka nykyisellä Paralympiakomitealla on erityisiä lajiliittovastuita, molemmat komiteat ovat myös palvelujärjestöjä. Muiden paraurheilua Suomessa toteuttavien lajiliittojen näkökulmasta palvelujärjestöjen fuusio voi näyttäytyä mahdollisuutena karsia päällekkäisyyksiä ja helpottaa asiointia.

Mutta mitä asiasta ajattelevat toimintarajoitteiset liikkujat, paraurheilijat, Paran lähipiiri ja vammaisjärjestökenttä?

Päätös mahdollisesta fuusiosta on niin iso asia, että taustalle tarvitaan selvityksen, kansainvälisten mallien ja tutkimustiedon lisäksi perusteellista kansalaiskeskustelua ainakin seuraavista näkökulmista.

  • Mikä on se järjestörakenne, jolla pystytään tehokkaimmin taklaamaan toimintarajoitteisten ihmisten liikkumattomuutta ja liikuntaan tai urheiluun osallistumisen esteitä?

  • Miten taataan vammaisten ihmisten ääni ja osallisuus ja todellisen yhdenvertaisuuden toteutuminen?

  • Mikä on urheilijan polulle tähtäävien ja siellä jo olevien paraurheilijoiden etu?

  • Miten huolehditaan siitä, että paraurheilu voi hyvin ja erityisosaaminen säilyy?

  • Missä on Paran lajiliittotoimintojen paikka?

Tänä vuonna päätetään mikä on paran paikka, ja keskustelua eri vaihtoehdoista on käytävä avoimesti koko urheilu- ja liikuntakentän kesken.

 

Lähteet:


Aija Saari on nykyisen Suomen Paralympiakomitean ja sitä ennen Paralympiakomiteaan vuonna 2020 yhdistyneen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n tutkimuspäällikkö, jolla on takanaan yli neljännesvuosisata paraurheilun monitoiminaisena. Hän osallistui 19 Euroopan maan The Palgrave Handbook of Disability Sport in Europe 2023 (van Lindert, scheerder & Brittain) -kirjaprojektiin ja vastasi teoksen Suomi-osuudesta yhdessä tutkija Kati Lehtosen kanssa.