Toimintakyky on muutakin kuin fyysistä kuntoa

Mitä on unohtunut Suomessa parhaillaan käytävässä keskustelussa toimintakyvystä ja liikkumisen edistämisestä? Ainakin se joukko, joka ei fyysisesti voi nostaa takapuoltaan penkistä. Yhdenvertaisuus liikkumisessa ja sen edistämisessä lähtee erilaisten liikkujien ymmärtämisestä ja kaikki mukaan ottavista puhetavoista, muistuttavat soveltavan liikunnan asiantuntijat Petri Rissanen ja Katariina Jauhiainen.

Kuluvan vuoden alussa Olympiakomitea lanseerasi valtakunnallisen Toimintakykyinen maa ja kansa -konseptin, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten liikkumista. Kampanjan fraasit ovat jalkautuneet nopeasti yleiseen liikkumisen edistämisestä käytävään keskusteluun.

Ohjelmassa kannetaan huolta suomalaisista, joiden fyysinen kunto on romahtamassa. ”Kriisi, johon voimme vaikuttaa nostamalla takapuolen penkistä”, ”Kyse ei ole vain urheilusta tai liikunnasta, vaan tottumusten ja tapojen muuttamisesta”, ”Monta toimijaa, monta tekoa, yhteinen viesti”, kerrotaan kampanjasivustolla.

Kampanjan tavoite on tärkeä, mutta puheella ja puhetavoilla on erityistä merkitystä, kun keskitytään keskustelun herättämiseen ja sanallisesti annettuihin lupauksiin eri tahojen tavoitteista ja keinoista liikkumisen edistämiseksi.

Erityisen tärkeää keskustelussa olisi ymmärtää vähän liikkuvan kohderyhmän moninaisuus ja erilaiset lähtökohdat. Kuinka voimme olettaa koko kansakuntamme osallistuvan yhteisiin toimintakykytalkoisiin, jos suuri osa siitä suljetaan jo kättelyssä keskustelun ulkopuolelle?

Toimintakyky ja toimintarajoitteet ovat moniulotteinen, vuorovaikutuksellinen ja dynaaminen tila

Me Suomen Paralympiakomiteassa rakennamme avointa ja yhdenvertaista, urheilevaa ja liikkuvaa Suomea. Kun puhutaan vammaisista ja toimintarajoitteisista henkilöistä, toimintakyky käsitteenä ymmärretään biopsykososiaalisena kokonaisuutena. Se on niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin, ja lisäksi myös ympäristöön ja tilanteisiin sidonnaista.

Toimintakyvyn kansainvälistä ICF-luokittelua ei ole tarkasteltu keskustelussa riittävällä laajuudella.

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. ICF:n mukaan toimintakyky ja toimintarajoitteet ovat moniulotteinen, vuorovaikutuksellinen ja dynaaminen tila, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Kyseistä ICF-luokittelua ei olla huomioitu riittävällä laajuudella nyt liikkumisen lisäämisestä käytävässä keskustelussa ja Toimintakykyinen maa ja kansa -konseptissa. Ohjelma painottuu fyysisen kunnon ja liikunnan lisäämiseen unohtaen ne lukuisat muut seikat, jotka henkilökohtaiseen toimintakykyyn vaikuttavat.

Pelkkä halu harvoin riittää liikkeelle lähtemiseen

Halutessamme aidosti edistää liikkumista laajasti ja uudella tavalla, ja näin ratkaista vähän liikkumisen haasteita, tulisi meidän kaikkien tarkastella liikkumista terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kokonaisuuksien kautta – ei terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia vain liikkumisena tai liikunnan kautta.

Emme kiistä, etteikö säännöllisellä liikunnan harrastamisella ole positiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi vammaisten henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn. Heidän kohdallaan vain moni muu tekijä voi olla vaikuttavampi.

Toimintakyvyn parantamisessa pelkkää liikkeen lisäämistä ratkaisevammassa asemassa ovat yleensä fyysinen kunto, henkinen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet sekä ympäristön haasteet ja mahdollisuudet.

Fyysinen toimintakyky tarkoittaa kykyä suoriutua erilaisista fyysisistä tehtävistä ja liikunnasta. Se pitää sisällään voiman, kestävyyden, tasapainon ja liikkuvuuden. Fyysinen toimintakyky voi vaihdella yksilöittäin ja eri elämänvaiheissa, mutta sitä voidaan ylläpitää ja kehittää harjoittelun avulla.

Säännöllinen liikunta ja terveelliset elämäntavat edistävät fyysistä toimintakykyä ja voivat auttaa ehkäisemään erilaisia sairauksia.

Henkinen toimintakyky puolestaan liittyy kykyymme selviytyä arjen haasteista, kuten stressistä, paineista ja vaikeista tilanteista. Se pitää sisällään esimerkiksi itsetunnon, stressinsietokyvyn, ongelmanratkaisutaidot ja tunteiden hallinnan.

Henkinen hyvinvointi on yhteydessä psyykkiseen terveyteen, ja voi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen. Säännölliset rentoutumishetket, riittävä uni ja sosiaalinen tuki voivat auttaa ylläpitämään ja vahvistamaan niin henkistä kuin fyysistäkin toimintakykyä.

Sosiaalinen toimintakyky taas viittaa kykyymme toimia muiden ihmisten kanssa sekä luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Sosiaalisten suhteiden merkitys hyvinvoinnille on suuri, ja ne voivat tarjota tukea, iloa ja merkityksellisyyttä elämään.

Sosiaalinen toimintakyky voi vaihdella yksilöittäin ja siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi erilaiset sairaudet tai vammaisuus. Sosiaalista toimintakykyä voidaan kuitenkin tukea esimerkiksi harrastusten avulla, osallistumalla erilaisiin tapahtumiin ja ylläpitämällä läheisiä suhteita.

Edistävätkö rakenteet kaikkien liikkeelle lähtemistä?

Myös ympäristöllä, olosuhteilla ja yhteiskunnan rakenteilla on suuri merkitys toimintakyvyllemme. Esteettömät ja turvalliset ympäristöt ja olosuhteet edistävät liikkumista ja toimintaa, kun taas haastavat ympäristöt ja olosuhteet voivat vaikeuttaa arjen sujumista.

Vammaiselle tai toimintarajoitteiselle apuvälineen käyttäjälle esimerkiksi ulos lenkille lähteminen huonommalla säällä ei ole pelkkä pukeutumiskysymys vaan aito ongelma, joka voi estää liikkeelle pääsemisen kokonaan.

Liikkumista tukevia vammaispalveluja ovat esimerkiksi mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä, taksimatkoille kuukausittain myönnettävä korvausmäärä ja tarvittavien avustajien tai tulkkien saatavuus. Ne ovat usein ensimmäisten joukossa ratkaistavien asioiden listalla, ennen kuin päästään edes tutkimaan, mistä löytyisi esteettömiä liikuntapaikkoja kohtuullisen välimatkan päästä.

Myös peppu penkissä voi liikkua

Toimintakyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen on tärkeää koko elämän ajan, ikääntymisen myötä entistä tärkeämpää. Omaa toimintakykyään ja hyvinvointiaan voi edistää huolehtimalla omasta terveydestään ja ihmissuhteistaan – ja liikkumalla säännöllisesti.

Tähänkin asiaan liittyy äärimmäisen paljon erilaisia vaikuttavia tekijöitä ja näkökulmia, joita meidän liikunnan ammattilaisten tulee itse ymmärtää ja myös osata sanoittaa muille ymmärrettävästi.

On hyvä pohtia, katsommeko liian usein asioita pelkästä kapeasta näkökulmasta, ja edistämmekö sen myötä vain itsellemme tärkeitä asioita? Tai sorrummeko liian helposti esimerkiksi yleistykseen, että istuminen tappaa? Tämä väittämä saattaa särähtää muun muassa Vuoden urheilijan 2017 korvaan.

Olemme liikkumisen ja liikunnallisen elämäntavan edistämisessä ison ja merkittävän asian äärellä, ja meillä vammaisten ja toimintarajoitteisten liikkujien kanssa työskennelleillä on jo vuosikymmenten pituiset juuret tämän työn parissa. Haluamme jatkossakin olla siinä mukana.

Jatkamme yhdenvertaisuuden, liikkumisen kaksoisstrategian ja liikkujien osallisuuden näkökulmien nostamista esille ja yhteiseen keskusteluun. Yhteistyöllä ja yhdessä oppien voimme muotoilla toimivia liikkumisen edistämisen ratkaisuja.

Toimintakyky on meille jokaiselle yksilöllinen asia – ilman erillistä lupausta sen olemassaolosta tai oikeudesta siihen. Meillä jokaisella on oikeus liikkua tavalla, joka kullekin on paras mahdollinen.

Paralympiakomitean oma lupaus Toimintakykyinen maa ja kansa -konseptille:

”Lupaamme huolehtia, että suomalaisten toimintakyvystä käytävässä keskustelussa ja toimintakyvyn kohentamisen eteen tehtävissä toimenpiteissä otetaan huomioon toimintarajoitteiset henkilöt. Myös he, jotka eivät voi nousta ylös tuolista.”

Petri Rissanen ja Katariina Jauhiainen ovat soveltavan liikunnan asiantuntijoita, ja ovat viime vuosina edistäneet toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumista Suomen Paralympiakomiteassa etenkin Petrin johtamissa esteettömän luontoliikunnan hankkeissa ja Katariinan johtamissa vähän liikkuvien henkilöryhmien arkista aktiivisuutta edistävissä hankkeissa. Molemmilla on myös fysioterapeutin ammattitausta.